Olen laulanut koko ikäni. Yksin ja yhdessä muiden kanssa. Aina eri elämäntilanteissa olen jollakin tapaa hakeutunut laulamaan. Nyt vasta keski-ikäisenä ymmärrän, että se on ollut tiedostamaton hyvinvointiteko, jolla on varmasti suurempaa merkitystä kuin mitä arjessa arvaakaan.
Kuorolaulu tutkitusti edistää terveyttä ja hyvinvointia. Tiedetään, että kuorossa laulaminen esimerkiksi kasvattaa pitkäjänteisyyttä, virkistää, rentouttaa ja parantaa koettua elämänlaatua, vähentää jännitystiloja ja poistaa stressiä. Aktiivinen kulttuuriharrastaminen pidentää elinajanodotetta usealla vuodella.
Minun elämässäni kuorolaulu on ollut mukana pienestä lapsikuorolaisesta yläkoulun ja lukion kuoroihin, ja nuorena aikuisena päädyin myös Varkauden Lauluun yhdeksi vuodeksi. Tein retkiä musiikin pariin lisäksi erilaisissa bändiprojekteissa ja kaveriporukalla tuotetun lasten musiikkiteatterin parissa. Olen myös innokas karaokelaulaja. Vuonna 2018 rohkenin hakea mukaan Varkauden Laulun ensimmäiseen poprock -kuoroproduktioon. Pääsin koelaulujen kautta kuoroon ja sille tielle jäin.
Jossain välissä maailma kuljetti minut myös leipätyöhön kulttuurialalle. Hallinnollisissa kulttuurituotannon duuneissa ei usein itse tehdä musiikkia, mutta joskus niitäkin tilanteita tulee vastaan, että teemme työtämme laulellen. Työarjessani kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ovat jatkuvasti läsnä työn arvopohjassa ja tavoitteissa, rahoitushakemusten tai toimintasuunnitelmien teksteissä, raporteissa ja juhlapuheissa. Siltä pohjalta nykyinen kuoropolku on pysäyttänyt minut myös ajattelemaan, mitä vaikutuksia harrastuksellani on oman elämäni kokonaisuudessa.
Ensimmäinen ajattelujumppa tuli tehtyä Rock With You -kuoroproduktion alkumetreillä, kun eräässä illanvietossa kuorolaiset kertoivat mikä kenetkin on vetänyt mukaan. Useimmat puhuivat kaipaamastaan sosiaalisesta harrastuksesta, jossa tapaa uusia ihmisiä. Minä syvästi introverttina en ollut lainkaan osannut kaivata sellaista aspektia, vaan halusin ensisijaisesti päästä laulamaan. Halusin harrastaa musiikkia, ja sattumalta kuoron tapauksessa siinä on mukana muitakin kuin minä. Vasta tämän keskustelun yhteydessä tajusin, että olen tosiaan huomaamattani saanut elämääni myös uusia ihmisiä. Uusia sosiaalisia yhteyksiä, uudenlaista yhteenkuuluvuutta, sosiaalista pääomaa, verkostoja ja ystäviäkin. Sosiaalinen aktiivisuus tutkitusti parantaa terveyttä ja hyvinvointia.
Laulaminen kuorossa on monimuotoista tekemistä, johon sisältyy aistiärsykkeiden prosessointia, motorista kehon ja äänen hallintaa, uuden opettelemista ja muistin harjoittamista sekä kielellistä aktiivisuutta. Musiikki vaikuttaa aivoihin hyvin laaja-alaisesti. Musiikilla voidaan tutkitusti vaikkapa tehostaa kivun hoitoa tai aivoverenkiertohäiriöistä paranemista, ja esimerkiksi tunteiden käsittelyssä musiikilla on ainutlaatuinen rooli.
Kuorolaululla on tutkitusti suotuisaa vaikutusta myös sydämen sykkeeseen, verenkiertoon ja hengityselimistöön, vasta-aineiden tuottamiseen ja dopamiinitasoihin. En tietenkään voi mitata näitä asioita omasta kehostani tai mielenterveydestäni, mutta luotan siihen, että hyödyn ainakin keskimäärin kuten Suomessa ja muualla maailmassa tutkimuksiin osallistuneet kuorolaiset.
Sen puolestaan pystyn suoraan havaitsemaan, että vaikka kuoroharjoituksiin raahautuisi vähän kiukkuisena tai todella väsyneenä, ei harjoitusillan päätteeksi kiukusta tai väsymyksestä ole tietoakaan. Senkin havaitsen, miten hyvältä tuntuu, kun oppii laulamaan vaikean stemman tai vihdoin ja viimein muistaa itsekin sen tauon, josta on monta kertaa muistutettu. Tai mikä superfiilis on silloin, kun on yhdessä esiinnytty yleisölle, joka silminnähden nauttii esityksestä.
Tärkein oivallukseni kuorolaulusta hyvinvoinnin osatekijänä kiteytyy kuitenkin nuottipapereihin raapustamiini muistiinpanoihin. Vaikka moni kirjaus on omituinen kiekura, nuoli, huutomerkki tai jopa teksti ”älä laula”, on pysähdyttävin ja runollisin tämä: Hengitä.
Kuorossa saa hengittää. Se tarkoittaa minulle, vaativaa asiantuntijatyötä hektisessä maailmassa tekevälle sitä, että kuoroharjoitusten aikana minä en kiirehdi minnekään. Minä en yritä ratkaista ongelmia, perustella asioita tai löytää uusia näkökulmia. Minulta ei odoteta kuin yhtä asiaa. Minä pysähdyn paikalleni, keskityn ja hengitän. Mikä voisi olla sen tärkeämpää kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille?
Terhi Siippainen
Varkauden Laulun tenori, ikuinen hengittelemisen ja pysähtymisen opiskelija