Äänessä-blogin ensimmäisessä julkaisussa Terhi kertoi, miten merkityksellinen tekijä lauluharrastus on hänen hyvinvoinnilleen. Tätä postausta varten kysyimme kaikilta kuorolaisilta, mikä laulamisessa on heidän mielestään parasta, ja mitä kuoro on antanut heille henkilökohtaisesti. Vastauksia koostaessa tuli allekirjoittaneelle suorastaan hyrisevän hyvä mieli. Niin tärkeitä tämä yhteisö ja musiikki kuorolaisille ovat.
Mikä laulamisessa on parasta?
Sopraanoiden mielestä laulun tunnetilan välittäminen ja sanojen tulkitseminen on itse laulamisen lisäksi laulamisessa parasta. “Laulaessa unohtaa kaiken muun ja aivot saa virkistystä.” Myös harmonioiden paikalleen loksahtaminen on hienoa. “Kun omasta vähän epävarmasta äänestä muodostuu yhdessä muiden äänien kanssa upeaa musiikkia.”
Alttojen mielestä laulamisessa on parasta se, kun haastava kohtaa napsahtaa kohdilleen ja resonoi koko kropassa. “Yhdessä soiminen niin hienosti, että tulee kananliha ja kyyneleet.” Harmonioiden laulaminen tuottaa iloa. Tärkeää on yhteys, sama kieli, musiikki.
Tenorit ovat sitä mieltä, että laulamisessa on parasta itse laulaminen sekä erityisesti se, että laulamalla saa ajatukset muualle, ja siitä tulee hyvä olo kokonaisvaltaisesti. Myös kappaleiden avautuminen kerta kerralta paremmin on palkitsevaa: “Lukemattomien pienten yksityiskohtien matkalla löytää paljon uusia juttuja niin melodioista kuin sanoituksistakin.”
Kuorossa laulamisessa on tenoreiden mielestä ollut upeaa huomata oma (ja koko kuoron) kehittyminen ja se, kuinka tuttujen kappaleiden uudella tavalla laulamaan oppimisen lopputulos palkitsee. Kuorolaulu on “hauskaa, haastavaa, monipuolista ja palkitsevaa yhteistoimintaa, missä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.” Bassojen mielestä laulaminen irrottaa ajatukset kaikesta muusta. Hetki, jolloin et mieti mitään muuta kuin laulua ja laulamista, osaa olla äärimmäisen rentouttavaa ja vapauttavaa.
Mitä kuoro on antanut henkilökohtaisesti?
Kuoro on monelle sopraanolle mielekäs harrastus, joka kehittää omaa laulamistaitoa ja jonne on aina kiva mennä. Kuoro koetaan sosiaaliseksi toiminnaksi, josta on samanhenkisten joukosta ollut helppo löytää oma paikkansa. Kuoro antaa itsevarmuutta ja iloa siitä, että pystyy oppimaan alkuhaasteiden jälkeen biisit ulkoa.
Altoille kuoro on tuonut mukanaan ystäviä, yhdessä tekemisen iloa, intoa, rohkeutta, hienoja esiintymiskokemuksia ulkomaita myöten. Harrastuksen, joka voi jopa olla “elämä, yhteys muihin ja joskus selviytymiskeino”. Kuorossa on upeaa se, että saa olla osa isompaa kokonaisuutta. “Kuoro tarjoaa mahdollisuuden harrastaa musiikkia tasolla, jolle en yksin ikinä yltäisi.
Myös tenoreille kuoro on tuonut ystäviä, “mahtavia uusia immeisiä”. Hyvinvointia. Iloa. Uusia taitoja. Korvamatoja. Valtavasti elämyksiä. Syitä nousta sohvalta. Nauruja. Kyyneleitä. Onnen tunteita. Omaa aikaa. Muistoja. Energiaa. Musiikillisesti haasteita. Keskittymistä pieniin asioihin isoissa kokonaisuuksissa (oikea sävel, oikea tauko ja hengittäminen). Yhdessä tekemisen yhteisen asian eteen. Kuoroperheen.
Bassojen riveistä kuoron antia avattiin näin: ”Kuoro on tuonut elämään erittäin vahvan musiikkiharrastuksen sen monissa eri muodoissa. Olen saanut tehdä musiikkia monissa eri kokoonpanoissa ja olla mukana monissa ihmisille tärkeissä tapahtumissa. Kuoron kautta ajauduin opiskelemaan musiikkia, soittamista, teoriaa, laulamista. Olen saanut harrastaa musiikkia lukemattomien taitavien ihmisten kanssa ja kokea vahvoja tunteita, niin meissä esittäjissä, kuin yleisössäkin. Hetket joissa suolavesi herahtaa esitysten aikana silmiin ovat niitä joissa tunnen olevani etuoikeutettu.”
MIIA RUUSKANEN
Varkauden Laulun tenori ja musiikin suurkuluttaja